Nonne... Pitkästä aikaa täällä taas kirjottelen.. Lauluopinnot on nyt tauolla sillä Konservatoriolla on kesäloma. Mitä jäi tältä vuodelta käteen? No jonki verran.. :) Nyt vika laulutunti meni loistavasti, tunsin olevani hetken maailman stara laulaja tunnin aikana. :D No ei nyt ihan mut tuntu et hei, mä oon oppinu nyt olennaista. Oppiminen oli sitä että miten käytetään kehoa äänen tuottamisessa. Että miten se ääni tulee kun sillä on hyvä pohja, miten se tulee ku norsulta (niinkuin laulunopettajani sanoo. :)) Nyt on ollu inspiksii laulaa paljonki ja oon joka päivä hoilotellukki aika paljon. Ihan sitä tilaa en ole saanut kuin oli sillon vikalla laulutunnilla mut kumminkin. Mä tein pari amatööri äänitettäki youtubeen, voitte sieltä käydä katsomassa nimellä Heikki Tervo. Jos tätä blogia nyt edes kukaan lukee.. :D En oo kattonu tilastoja et moni täällä on käyny, ainaki yks on todistettavasti käyny ku kommentoi että "olen käynyt täällä". Yksikseni täällä hölötän.
Musiikin teoriaopinnot meni poskelleen, en siellä jaksanu käydä, puhti niin vähissä. Vähän harmittaa sillä olis hyvä oppii lukee suoraan nuotista et miten mikäkin laulu menee. No on tässä muutaman vuoden lauluopiskelun sivutuotteena tullu jotain käsitystä nuoteista.
Olin tos joku aika sitte semmosessa kuoroprojektissa. Vanha sanonta "mene kuroon ja pilaa äänesi" pitää varmasti monessa tapauksessa paikkansa. Mutta mä opin siel ihan sikana laulutekniikkaa et miten lauletaan korkeelta. Korkein kohta niissä lauluissa oli D joten pystyin sen hyvin laulamaan. Itseasiassa lauloin tällä hyvällä viimesellä tunnilla äänenavauksessa A:n.. :) Sitä ei tiärä vaikka must tulee tenori vaikka baritoni olen kyllä ollut. Tai sit oon ns "kuningas-baritoni" joka pääsee laulussa G:hen asti, johon itseasiassa pääsinki laulamalla. Mutta kuorohommeleihin en lähe jossa tenoreiden pitää mennä falsetille jotta pääsee niin ylös, siinä pilaa äänensä.
Jotenki kumminki itsetunto silti ollu ihan maassa laulun suhteen. Tuolla hehkutin että kuvittelin olevani stara ni se oli sen hetken fiilis mut aina ku äänittää omaa lauluaan ja kuuntelee ni tulee hirvee häpeä. Kuulee vaan pelkkiä virheitä ja tulee tunne et ei must oo mihinkää. Oon yrittäny siedättää itteäni sillä et oon äänittäny omaa laulua ja kuunnellu, on se vähän tepsiny mut kuulostaa edelleen ihan karseelta. Sit mul on alkanu tulee ihme joikumis ääniä välillä kun laulan. Vähän niinku äänenmurroksessa menee puhe falsetille. Ne on kyl huomattavasti lyhyempiä mut selvästi havaittavissa. Plääh.. Mä haluaisin et musta tulis joskus hyvä laulaja mut taitaa jäädä haaveeksi. Jatkan silti yrittämistä, sain ulkopuolisen rahottajan mun laulutunneille joten jatkan ens vuoden vielä ainaki. Sit tulee vastaan se että voinko sen jälkeen jatkaa opintoja Konservatoriossa aikuispuolella sillä siellä ei sais periaatteessa opiskella ku viis vuotta. Mut enköhän mä saa jatkaa.
Tää ulkopuolinen rahottaja on eräs säätiö. Käyn sit laulaa vastineeks niitten tilaisuuksissa. Nyt pari päivää ennen juhannusta käyn vetää keikan niitten/meidän juhannusjuhlassa. Pitäis vaan jostain saada säestäjä.. Ois pari vaihtoehtoo mut en tiiä et kehtaanko kysyä.. Mä oon aika monia keikkapyyntöjä joutunu jättää väliin tässä puolen vuoden aikana omien voimavarojen ollessa rajalliset. Esim yksiin hautajaisiin pyydettiin laulaa mut jouduin kieltäytymään. Se oli kyl aika hankala päätös kieltäytyä menemästä jonku hautajaisiin kun tän omainen mua sinne pyys mut pakko oli.
Mä oon löytäny uuden esikuvan. :) Hänen nimensä on Tito Beltran. Aivan mahtava laulaja.. :) Sitä tulee just silleen ku laulunopettajani sanoo et "ääni tulee ku norsulta". Erityisesti tykkään Titon laulamana kappaleesta Mattinata. Toki laulunopettajani on myös samalla viivalla Titon kanssa esikuvina. Mainittakoon tässä laulunopettajan etunimi, Risto. Ristolla on aivan mahtava ääni! Ja massiivinen. Silleen ku oppis vetää ku hän ni sit vois olla aika tyytyväinen. Tosin sillon voisin hakee jo kansallisoopperaan töihin.. :D Mutta en sinne joka tapauksessa olisi menossakaan..
Tämmöstä joutavanpäivästä tuli tänään tänne höpöteltyä.. :) En tiiä millon seuraavan kerran kirjottelen tänne mut toivottavasti tulis pian inspis kirjotella. No mutta hei vaan!
tiistai 5. kesäkuuta 2012
maanantai 12. syyskuuta 2011
Opinnot jatkuu
Noniin... Taas on pari viikkoa sitten alotettu opinnot laulussa. Aloin itseasiassa käymään musiikin teorianki tunneilla. Se oli itseasiassa ihan hauskaa hommaa. TAA-TITI:t on tullu jo tutuksi. :) Ihan alkeista siellä lähettiin joka on minulle ehdottomasti hyvä asia meinaan niinku aikasemmin oon siitä puhunut, musiikin teorian tietämykseni on nolla.
Laulutunnit on menny ihan hyvin.. Ehkä oon jotain uutta oppinut kesätauvon aikana. Jotenki oon saanut lauluun enemmän tilaa kroppaan kun ennen pysytyin tuottamaan sen tilan vain äänenavauksissa ja "ölisemällä". Siinä suhteessa voin olla ihan tyytyväinen. Mut en oo saanu laulutunneilla samanlaista rentoutta lauluun minkä saan yksin laulaessani. Jostain syystä olen jännittänyt laulutunneille menoa nyt nämä parit kerrat kun olen nyt syksyllä siellä käynyt. Vaikka ei ole syytä jännittää... Toinen syy varmaan on se että luokassa jossa käyn opiskelemassa ei ole minkäänlaista kaikua joten sillä on suhteellisen hankala laulaa kun ei saa mitään vastinetta äänelle. Jännä kyllä, mielestäni mun kämpässä on paras akustiikka jossa olen laulanut.
Taas on pari esiintymistä eessä.. Kaverin häihin pitäis mennä kirkkoon laulamaan sekä erääseen tilaisuuteen jossa itseasiassa esitän kaksi laulua, toinen italialainen ja toinen suomalainen. Jännäksi tilanteen tekee se että tässä tilaisuudessa on myös italialaisia kuuntelemassa. :) Tosin valitsin sinne ihan tutun kappaleen, Caro mio ben, mutta se että osaanko oikein laulaa sitä italian kielellä on sitten toinen juttu.. :)
Viime laulutunnilla osasin aika hyvin tehdä tilan kroppaani äänen tuottamisessa. Vaikka sen tilan saamiseksi on tehtävä kropalla töitä niin ääni tulee mahtavan vaivattomasti ja on "iso" olo. Tähän asti olen hiukan ollut ihmeissäni miten jotkut laulajat näyttää olevan hurmostilassa laulaessaan. Enää en ihmettele sillä kun saa oikean tilan kehoonsa, on mahtavaa tuottaa ääntä. Mulla on vähän hankaluutena se että ajattelen välillä laulun suhteen että mulle kaikki heti nyt! En monesti muista että pitää malttaa ja etenki harjotella ni kyllä siinä kehittyy. Monesti tämän takia on lauluharjoittelun jälkeen kökkö fiilis ku tuntuu että ei ole oppinut mitään.. Mutta malttia malttia.. Mä uskon että musta voi tulla vielä ihan OK laulaja.. Jos en siihen uskois ni opiskelu ois aika hankalaa..
Ääni poissa.. Onko se selitys vai totta? Tätä olen paljon miettinyt. Monesti monen amatöörilaulajan ja hieman kokeneemmankin laulajan suusta saa kuulla esityksen jälkeen pari yskäisyä *KÖH KÖH* ja sitten tulee nämä tutut sanat "On vähän ääni poissa ku plaa plaa plaa". En rehvastele tällä mitenkään mutta itselläni on ollut ääni poissa kunnolla muistaakseni vain kerran elämässäni. Se oli sitä seuraava päivä kun Suomi voitti maailmanmestaruuden viime keväänä ja huusimme täyttä kurkkua Lahden toria ajaessamme ympäri. :D Mulla oli itseasiassa seuraavana päivänä laulutunti ja sillon siit ei OIKEESTI tullu mitään. :) Sillon oli oikeesti ääni poissa. Monesti sen takia ihmettelen että miten joillakin voi olla aina ääni poissa sillä olen kokenut saman tunteen vain kerran. Itsellänikin on välillä laulutunteja jolloin on vaikea muodostaa ääntä mutta tämä johtuu siitä että olen silloin yksinkertaisesti niin väsynyt että mulla ei ole puhtia tehä kaikkea sitä mitä äänen muodostamiseen tarvitaan. Mutta silloin ei voi sanoa että on ääni poissa sillä ääntä tulisi jos sitä jaksaisi tuottaa. Olen ehkä hieman kyyninen jos sanon näin että en oikeestaan koskaan usko jos joku sanoo että on ääni poissa vaan ajattelen että se on hätäselitys sille että omasta mielestään esiintyjän laulusuoritus ei mennyt nappiin. Ja itseasiassa silloin voi syyttää huonoa laulutekniikkaansa sillä ääni tulee rinnasta, ei kurkusta. Epäröin hieman ennen kun aloin kirjottaa tästä aiheesta mutta ajattelin että tästä saa ainakin hyvät keskustelut jos ei muuta. :)
Laulutunnit on menny ihan hyvin.. Ehkä oon jotain uutta oppinut kesätauvon aikana. Jotenki oon saanut lauluun enemmän tilaa kroppaan kun ennen pysytyin tuottamaan sen tilan vain äänenavauksissa ja "ölisemällä". Siinä suhteessa voin olla ihan tyytyväinen. Mut en oo saanu laulutunneilla samanlaista rentoutta lauluun minkä saan yksin laulaessani. Jostain syystä olen jännittänyt laulutunneille menoa nyt nämä parit kerrat kun olen nyt syksyllä siellä käynyt. Vaikka ei ole syytä jännittää... Toinen syy varmaan on se että luokassa jossa käyn opiskelemassa ei ole minkäänlaista kaikua joten sillä on suhteellisen hankala laulaa kun ei saa mitään vastinetta äänelle. Jännä kyllä, mielestäni mun kämpässä on paras akustiikka jossa olen laulanut.
Taas on pari esiintymistä eessä.. Kaverin häihin pitäis mennä kirkkoon laulamaan sekä erääseen tilaisuuteen jossa itseasiassa esitän kaksi laulua, toinen italialainen ja toinen suomalainen. Jännäksi tilanteen tekee se että tässä tilaisuudessa on myös italialaisia kuuntelemassa. :) Tosin valitsin sinne ihan tutun kappaleen, Caro mio ben, mutta se että osaanko oikein laulaa sitä italian kielellä on sitten toinen juttu.. :)
Viime laulutunnilla osasin aika hyvin tehdä tilan kroppaani äänen tuottamisessa. Vaikka sen tilan saamiseksi on tehtävä kropalla töitä niin ääni tulee mahtavan vaivattomasti ja on "iso" olo. Tähän asti olen hiukan ollut ihmeissäni miten jotkut laulajat näyttää olevan hurmostilassa laulaessaan. Enää en ihmettele sillä kun saa oikean tilan kehoonsa, on mahtavaa tuottaa ääntä. Mulla on vähän hankaluutena se että ajattelen välillä laulun suhteen että mulle kaikki heti nyt! En monesti muista että pitää malttaa ja etenki harjotella ni kyllä siinä kehittyy. Monesti tämän takia on lauluharjoittelun jälkeen kökkö fiilis ku tuntuu että ei ole oppinut mitään.. Mutta malttia malttia.. Mä uskon että musta voi tulla vielä ihan OK laulaja.. Jos en siihen uskois ni opiskelu ois aika hankalaa..
Ääni poissa.. Onko se selitys vai totta? Tätä olen paljon miettinyt. Monesti monen amatöörilaulajan ja hieman kokeneemmankin laulajan suusta saa kuulla esityksen jälkeen pari yskäisyä *KÖH KÖH* ja sitten tulee nämä tutut sanat "On vähän ääni poissa ku plaa plaa plaa". En rehvastele tällä mitenkään mutta itselläni on ollut ääni poissa kunnolla muistaakseni vain kerran elämässäni. Se oli sitä seuraava päivä kun Suomi voitti maailmanmestaruuden viime keväänä ja huusimme täyttä kurkkua Lahden toria ajaessamme ympäri. :D Mulla oli itseasiassa seuraavana päivänä laulutunti ja sillon siit ei OIKEESTI tullu mitään. :) Sillon oli oikeesti ääni poissa. Monesti sen takia ihmettelen että miten joillakin voi olla aina ääni poissa sillä olen kokenut saman tunteen vain kerran. Itsellänikin on välillä laulutunteja jolloin on vaikea muodostaa ääntä mutta tämä johtuu siitä että olen silloin yksinkertaisesti niin väsynyt että mulla ei ole puhtia tehä kaikkea sitä mitä äänen muodostamiseen tarvitaan. Mutta silloin ei voi sanoa että on ääni poissa sillä ääntä tulisi jos sitä jaksaisi tuottaa. Olen ehkä hieman kyyninen jos sanon näin että en oikeestaan koskaan usko jos joku sanoo että on ääni poissa vaan ajattelen että se on hätäselitys sille että omasta mielestään esiintyjän laulusuoritus ei mennyt nappiin. Ja itseasiassa silloin voi syyttää huonoa laulutekniikkaansa sillä ääni tulee rinnasta, ei kurkusta. Epäröin hieman ennen kun aloin kirjottaa tästä aiheesta mutta ajattelin että tästä saa ainakin hyvät keskustelut jos ei muuta. :)
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Taas yksi esiintyminen takana!
Eilen olin esiintymässä erään tuttavan viiskymppisillä (lupauduin lopulta menemään pitkän harkinnan jälkeen) joten ajattelin raapustaa tänne muutaman sanan siitä. Oli jännä asetelma esiintymisessä meinaa olin välittäjänä rakkauslaulussa naiselta miehelle. Esitys meni ihan ok-hyvin, olin jopa hieman tyytyväinen siihen. Paikalla oli noin 100 ihmistä joten yleisöäkin oli. Lisähaastetta esitykseen toi se että minua ei säestetty. Hieman sävel nous laulun myötä mutta ei liikaa, pystyin sentään laulamaan loppuun asti. :D Se nous niin vähän että luulen että kukaan ei sitä edes huomannut. Mulla on vaikeuksia laulaa ilman säestystä, monesti sävel alkaa nousemaan laulun myötä ja ainakin ennen saattoi olla vaikea laulaa loppulaulu sillä se menee jo liian korkeaksi. Tosin nousu on lieventynyt ajan mittaan. Se nousee vähän mutta ei niin paljon että se häiritsisi liiemmin. Mutta onneksi ne ovat harvoja kertoja millon joutuu esiintymään ilman säestystä, mutta harjotellessa se välillä tuottaa ongelmia. Muistan erään kerran kun lauloin setäni viiskymppisillä pikkusiskon kanssa (sisko oli sillon noin 9 vuotias) niin sisko nosti koko ajan säveltä joka säkeistössä ja lopuksi laulu oli pelkkää kiekumista. :) No, ei se mitään. Sisko on vasta lapsi ja hänkin tulee kehittymään kovasti vielä. Itseasiassa olemme ajatelleet äitini kanssa että sisko pitäisi saada laulutunneille kunhan hänellä on äänenmurros ohitettu.
Tuli tossa mieleen mistä voisin kirjoittaa täällä. Niin.. Mulla oli kotona asuessa iso ongelma laulun harjoittamisen suhteen; en uskaltanut laulaa äitini kuullen. En tiedä mistä se johtuu mutta näin vaan oli. Ehkä se johtui siitä että äitini on hyvin musikaalinen ja ymmärtää laulustakin jonkun verran. Pelkäsin arvostelua vaikkakaan en sitä ikinä ole saanut, päinvastoin olen saanut äidiltäni kannustusta paljon. Itseasiassa äiti sanoi monesti että olisi mukava kun välillä laulaisin. Mutta pelko siitä että äiti kuulisi virheeni oli kova. Täytyy tässä sanoa että mulla on maailman ihanin äiti, se ei ollut siitä kiinni!
Päätin tuossa eilen että en tee enään laulukeikkoja ilmaiseksi, paitsi oman perheen ja hyvien ystävien juhlissa. Mutta olin esim. laulamassa tuossa taannoin serkun häissä (sain kyllä sieltä palkkion) jonkalaisista alan ottamaan palkkion. Mulla on iso suku ja iso tuttavapiiri jotka pitävät klassisesta musiikista niin uskoisin että keikkaa alkaa pukkaamaan kun nyt olen saanut vähän nimeä siinä piirissä. Tosin ehdotuksia varmasti tulee mutta ketkä on sitten valmiita maksamaan mun esityksesta onki sitten ihan toinen homma. En tule pyytämään isoa palkkiota, mutta ajattelin kyllä että alle 50€:sta en liiku mihinkään. En halua tällä sanoa että katsoisin olevani mikään huippulaulaja mutta se onkin näin että se ei mene silleen että "meenpäs tästä nyt ja laulaa luikautan tästä laulun". Ei. Sitä/niitä pitää harjotella paljon ennen esiintymistä ja se tuottaa stressiä. Se on paljon isompi homma mitä monet saattavat kuvitella. Siksi palkkio.
Taisin tuossa ekassa kirjoituksessa sanoa että pistän linkkiä mun esityksistä tänne mutta unohdin.. Tässä niitä nyt sitten on:
http://www.youtube.com/watch?v=dMkahqWIur0&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=N6nnJu9VYNk&NR=1
(jos linkistä ei voi suoraan klikata sitä auki niin kopioi osoite ja liitä se osoite kentään sivun ylälaidassa)
Sieltä voipi käydä katsomassa. Laitoin viedot sen takia youtubeen että saisin rakentavaa kritiikkiä laulustani. Ja itseasiassa tuo alempi on viime joululaulukonsertista (joita laulunopettajani järjestää) on vähän vanha siinä suhteessa että olen kehittynyt aika paljon siitä. Ja itseasiassa ylemmästäkin olen kehittynyt vähän. Myös siksi olen halunnut esiintymisiäni videolla/nauhalle että voisin itse kuunnella omaa lauluani ja oppia siitä.
Tuli tossa mieleen mistä voisin kirjoittaa täällä. Niin.. Mulla oli kotona asuessa iso ongelma laulun harjoittamisen suhteen; en uskaltanut laulaa äitini kuullen. En tiedä mistä se johtuu mutta näin vaan oli. Ehkä se johtui siitä että äitini on hyvin musikaalinen ja ymmärtää laulustakin jonkun verran. Pelkäsin arvostelua vaikkakaan en sitä ikinä ole saanut, päinvastoin olen saanut äidiltäni kannustusta paljon. Itseasiassa äiti sanoi monesti että olisi mukava kun välillä laulaisin. Mutta pelko siitä että äiti kuulisi virheeni oli kova. Täytyy tässä sanoa että mulla on maailman ihanin äiti, se ei ollut siitä kiinni!
Päätin tuossa eilen että en tee enään laulukeikkoja ilmaiseksi, paitsi oman perheen ja hyvien ystävien juhlissa. Mutta olin esim. laulamassa tuossa taannoin serkun häissä (sain kyllä sieltä palkkion) jonkalaisista alan ottamaan palkkion. Mulla on iso suku ja iso tuttavapiiri jotka pitävät klassisesta musiikista niin uskoisin että keikkaa alkaa pukkaamaan kun nyt olen saanut vähän nimeä siinä piirissä. Tosin ehdotuksia varmasti tulee mutta ketkä on sitten valmiita maksamaan mun esityksesta onki sitten ihan toinen homma. En tule pyytämään isoa palkkiota, mutta ajattelin kyllä että alle 50€:sta en liiku mihinkään. En halua tällä sanoa että katsoisin olevani mikään huippulaulaja mutta se onkin näin että se ei mene silleen että "meenpäs tästä nyt ja laulaa luikautan tästä laulun". Ei. Sitä/niitä pitää harjotella paljon ennen esiintymistä ja se tuottaa stressiä. Se on paljon isompi homma mitä monet saattavat kuvitella. Siksi palkkio.
Taisin tuossa ekassa kirjoituksessa sanoa että pistän linkkiä mun esityksistä tänne mutta unohdin.. Tässä niitä nyt sitten on:
http://www.youtube.com/watch?v=dMkahqWIur0&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=N6nnJu9VYNk&NR=1
(jos linkistä ei voi suoraan klikata sitä auki niin kopioi osoite ja liitä se osoite kentään sivun ylälaidassa)
Sieltä voipi käydä katsomassa. Laitoin viedot sen takia youtubeen että saisin rakentavaa kritiikkiä laulustani. Ja itseasiassa tuo alempi on viime joululaulukonsertista (joita laulunopettajani järjestää) on vähän vanha siinä suhteessa että olen kehittynyt aika paljon siitä. Ja itseasiassa ylemmästäkin olen kehittynyt vähän. Myös siksi olen halunnut esiintymisiäni videolla/nauhalle että voisin itse kuunnella omaa lauluani ja oppia siitä.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Laulajan itsetunto
Noniin sain taas aikaseks tulla tähän koneen ääreen näpyttelemään.. Tänään tuli taas pitkään aikaan harjoteltua laulua, oli melkeen viikko välissä etten laulanu yhtään! Sen kyllä periaatteessa huomaski siit laulamisesta, oli herkkyys poissa. Mutta mulla menee usein näin että jos mulla on ollut esiintyminen jossain ni mua ei pariin seuraavaan viikkoon yleensä kiinnosta laulaa pätkääkään.. En tiedä mistä se johtuu mutta olen ajatellut että ennen esiintymistä sitä ajattelee niin paljon laulua (tekee mielikuva harjotteita ja reenaa oikeesti yms.) ni haluu pitää vähän lomaa sillä saralla.
Mulla oli tossa pari viikkoa sitten esiintyminen serkun häissä. Lauloin kirkossa vihkimessun aikana "Tie korvassa kulkee nyt lapsosen maan" -laulun. Sain tilaisuuden jälkeen paljon hyvää, jopa ylitsevuotavaa palautetta. Se tuntui toki hyvältä. Mutta se oli tätä samaa mitä aina: "sulla on tosi hyvä ääni!". Kyllä.. Ehkä on.. Tai olen pikkuhiljaa jopa siihen alkanut uskomaan että mulla on hyvä ääni, niin paljon sitä on mulle jankutettu. Ei siinä... Sekin tuntuu kyllä hyvältä että jos joku näin sanoo. MÙTTA. Olisi kiva joskus kuulla esim näin: "sä laulat hyvin". Siinä onki pointti se että on eri asia että onko mun lauluääni pelkästään hyvä vai laulanko mä hyvin. Tietysti jos mä en oikeesti laula hyvin ni on parempiki että mulle ei tulla sanomaan sitä etten elä harhamaailmoissa.. :) Tätä asiaa olen paljon ajatellut ja se on syönyt paljon itsetuntoa.. En siis ole oikeestaan ikinä saanu palautetta että laulanko mä teknisesti hyvin! Monesti ennen esiintymistä kierin ihan pohjamudissa itsetunnon kanssa ajatellen että "ei musta ole mihinkään" ja "ooks mä muka tarpeeks hyvä laulaja tähän tilaisuuteen?". Ja se jännitys on joskus sanoinkuvaamatonta. Se kyllä tosin vaihtelee ja mulla käy yleensä niin että noin tuntia ennen ku on esiintyminen ni mä jännitän ihan sikana mutta saan sen jännityksen aisoihin ehkä noin puoli tuntia ennen esitystä. Eli esiintymisen aikana en yleensä paljoo jännitä.
Vaikka en sinäänsä jännitä ennen esiintymistä niin olen tosiaan siel jossain pohjamudissa itsetunnon kanssa. Tähän olen kylläkin löytänyt keinon.. Ajattelen samanlailla kuin urheilijat: "pelataan sitä omaa peliä ja katotaan mihin se riittää". Se ajatus saa minut sinne lavalle astumaan. Ja toisena se että mietin monesti siinä kohti että onhan mua kehuttu äänestä. Mutta se tunne kuitenki ku tuntuu ettei teknisesti osaa mitään! Se on aika karsee tunne...
Mulla menee itseluottamus laulun suhteen melko aaltomaisittain.. Välillä tuntuu siltä että tässä ehkä jotain osaakin, jopa kuvittelee aivan liikaa itsestään. MUTTA. Sieltä tullaanki taas ryminällä alas!!! :) Sitte ollaanki taas siinä pisteessä että ei tekis miel ees harjotella ku tuntuu ettei siitä tule mitään. Olen monesti meinannut lopettaa laulun kokonaan. Itseasiassa nyt ku aattelee ni mitä pidemmälle on laulussa kehittynyt ni sitä huonompi itsetunto mulla on.. Aika jännä.. Mutta kuvittelin toisaalta aloittaessani itsestäni aivan liikoja. Nyt tiedän että mulla on jonkinlaisia lahjoja lauluun ja mun kannattaa sitä jatkaa mutta ei musta ikinä huippulaulajaa tule.. Mutta kuhan omaksi iloksi ja ehkä vähän muidenki iloksi laulelen sillon tällön..
Mutta nyt alkaa olla pää tyhjä.. En oikeestaan osaa kertoa enempää omasta itsetunnostani.. Mutta toivon että joku tän lukija pystyy saamaan kertomastani jotain. Ehkä tulee kirjoteltua aiheesta myöhemminki..
PS. Mulla ois keikka tossa ens kuun alkupuolella erään tutun viiskymppisillä mutta en ole vielä varma että menenkö sinne.. Saas nährä.. Ei parane ottaa ressiä..
Mulla oli tossa pari viikkoa sitten esiintyminen serkun häissä. Lauloin kirkossa vihkimessun aikana "Tie korvassa kulkee nyt lapsosen maan" -laulun. Sain tilaisuuden jälkeen paljon hyvää, jopa ylitsevuotavaa palautetta. Se tuntui toki hyvältä. Mutta se oli tätä samaa mitä aina: "sulla on tosi hyvä ääni!". Kyllä.. Ehkä on.. Tai olen pikkuhiljaa jopa siihen alkanut uskomaan että mulla on hyvä ääni, niin paljon sitä on mulle jankutettu. Ei siinä... Sekin tuntuu kyllä hyvältä että jos joku näin sanoo. MÙTTA. Olisi kiva joskus kuulla esim näin: "sä laulat hyvin". Siinä onki pointti se että on eri asia että onko mun lauluääni pelkästään hyvä vai laulanko mä hyvin. Tietysti jos mä en oikeesti laula hyvin ni on parempiki että mulle ei tulla sanomaan sitä etten elä harhamaailmoissa.. :) Tätä asiaa olen paljon ajatellut ja se on syönyt paljon itsetuntoa.. En siis ole oikeestaan ikinä saanu palautetta että laulanko mä teknisesti hyvin! Monesti ennen esiintymistä kierin ihan pohjamudissa itsetunnon kanssa ajatellen että "ei musta ole mihinkään" ja "ooks mä muka tarpeeks hyvä laulaja tähän tilaisuuteen?". Ja se jännitys on joskus sanoinkuvaamatonta. Se kyllä tosin vaihtelee ja mulla käy yleensä niin että noin tuntia ennen ku on esiintyminen ni mä jännitän ihan sikana mutta saan sen jännityksen aisoihin ehkä noin puoli tuntia ennen esitystä. Eli esiintymisen aikana en yleensä paljoo jännitä.
Vaikka en sinäänsä jännitä ennen esiintymistä niin olen tosiaan siel jossain pohjamudissa itsetunnon kanssa. Tähän olen kylläkin löytänyt keinon.. Ajattelen samanlailla kuin urheilijat: "pelataan sitä omaa peliä ja katotaan mihin se riittää". Se ajatus saa minut sinne lavalle astumaan. Ja toisena se että mietin monesti siinä kohti että onhan mua kehuttu äänestä. Mutta se tunne kuitenki ku tuntuu ettei teknisesti osaa mitään! Se on aika karsee tunne...
Mulla menee itseluottamus laulun suhteen melko aaltomaisittain.. Välillä tuntuu siltä että tässä ehkä jotain osaakin, jopa kuvittelee aivan liikaa itsestään. MUTTA. Sieltä tullaanki taas ryminällä alas!!! :) Sitte ollaanki taas siinä pisteessä että ei tekis miel ees harjotella ku tuntuu ettei siitä tule mitään. Olen monesti meinannut lopettaa laulun kokonaan. Itseasiassa nyt ku aattelee ni mitä pidemmälle on laulussa kehittynyt ni sitä huonompi itsetunto mulla on.. Aika jännä.. Mutta kuvittelin toisaalta aloittaessani itsestäni aivan liikoja. Nyt tiedän että mulla on jonkinlaisia lahjoja lauluun ja mun kannattaa sitä jatkaa mutta ei musta ikinä huippulaulajaa tule.. Mutta kuhan omaksi iloksi ja ehkä vähän muidenki iloksi laulelen sillon tällön..
Mutta nyt alkaa olla pää tyhjä.. En oikeestaan osaa kertoa enempää omasta itsetunnostani.. Mutta toivon että joku tän lukija pystyy saamaan kertomastani jotain. Ehkä tulee kirjoteltua aiheesta myöhemminki..
PS. Mulla ois keikka tossa ens kuun alkupuolella erään tutun viiskymppisillä mutta en ole vielä varma että menenkö sinne.. Saas nährä.. Ei parane ottaa ressiä..
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Blogin aloitus
Tästä se lähtee.. Olen pitkään miettinyt että olisi mukava kirjoitella blogia, nimenomaan laulublogia. Ja niin, vielä nimenomaan klassisen laulun blogia. Olen hieman huono kirjoittamaan tämmöstä tekstiä mutta lukekoon ken jaksaa. :)
Hieman tietoa "laulu-urastani".
Olen opiskellut klassista laulua nyt neljä vuotta Lahden Konservatorion aikuispuolella. Opettajani on pitkän linjan entinen oopperalaulaja, Risto. Esiintymisiä "urani" aikana on ollut noin 20. Eli ihan alkutaipaleella tässä vielä ollaan.. Vaikka tavoitteeni ovat laulun osalta aika kunnianhimoiset, ei tavoitteena kuitenkaan ole ammattilaulajan ura. Tykkään kummikin laulaa itseni sekä muiden iloksi. Tykkään laulaa hengellisiä lauluja, nimenomaan virsiä vaikkakin kaikki mitä laulutunneilla lauletaan, liedejä ja itlian aarioita yms ovat myös upeita laulaa. En ole sinänsä vielä kerennyt erikoistumaan millekkään tyylille. Mutta ehkä aikanaan.
Ehkä tässä vaiheessa on hyvä myös kertoa ääniala. Se on tyypillinen suomalainen miesääni, baritoni. Haluaisin ehä olla basso tai vastaisuudessa tenori mutta se vaan ei ole mahdollista. :) Ei sillä, tulen aivan hyvin toimeen sen kanssa että äänialani on nimenomaan baritoni. :D Laitan tähän blogiin linkin omasta laulustani. Sitä saa käydä arvostelemassa. Yksi asia täytyy tunnustaa: mä en tajua musiikin teoriasta MITÄÄN. Siksi saatan käyttää hieman epäammattimaisia termejä. Tarkoitus on että alan käymään nyt syksyllä teoriatunneillakin, toivottavasti. Mutta enpä ole tähän asti tarvinnutkaan teoriaa, mä oon vaan laulanu.. :) eikä mua ees kiinnostais teoria mutta sitä on pakko alkaa harjottelemaan jos haluaa vielä edetä opinnoissa. Mutta nyt lopettlen kirjoittamisen tältä osalta tähän. Tässä oli mun perustiedot. Ajattelin kirjoittaa tässä lähipäivinä jotain laulajan itsetunnosta. Siihen asri, näkemiin.
Hieman tietoa "laulu-urastani".
Olen opiskellut klassista laulua nyt neljä vuotta Lahden Konservatorion aikuispuolella. Opettajani on pitkän linjan entinen oopperalaulaja, Risto. Esiintymisiä "urani" aikana on ollut noin 20. Eli ihan alkutaipaleella tässä vielä ollaan.. Vaikka tavoitteeni ovat laulun osalta aika kunnianhimoiset, ei tavoitteena kuitenkaan ole ammattilaulajan ura. Tykkään kummikin laulaa itseni sekä muiden iloksi. Tykkään laulaa hengellisiä lauluja, nimenomaan virsiä vaikkakin kaikki mitä laulutunneilla lauletaan, liedejä ja itlian aarioita yms ovat myös upeita laulaa. En ole sinänsä vielä kerennyt erikoistumaan millekkään tyylille. Mutta ehkä aikanaan.
Ehkä tässä vaiheessa on hyvä myös kertoa ääniala. Se on tyypillinen suomalainen miesääni, baritoni. Haluaisin ehä olla basso tai vastaisuudessa tenori mutta se vaan ei ole mahdollista. :) Ei sillä, tulen aivan hyvin toimeen sen kanssa että äänialani on nimenomaan baritoni. :D Laitan tähän blogiin linkin omasta laulustani. Sitä saa käydä arvostelemassa. Yksi asia täytyy tunnustaa: mä en tajua musiikin teoriasta MITÄÄN. Siksi saatan käyttää hieman epäammattimaisia termejä. Tarkoitus on että alan käymään nyt syksyllä teoriatunneillakin, toivottavasti. Mutta enpä ole tähän asti tarvinnutkaan teoriaa, mä oon vaan laulanu.. :) eikä mua ees kiinnostais teoria mutta sitä on pakko alkaa harjottelemaan jos haluaa vielä edetä opinnoissa. Mutta nyt lopettlen kirjoittamisen tältä osalta tähän. Tässä oli mun perustiedot. Ajattelin kirjoittaa tässä lähipäivinä jotain laulajan itsetunnosta. Siihen asri, näkemiin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)