Noniin sain taas aikaseks tulla tähän koneen ääreen näpyttelemään.. Tänään tuli taas pitkään aikaan harjoteltua laulua, oli melkeen viikko välissä etten laulanu yhtään! Sen kyllä periaatteessa huomaski siit laulamisesta, oli herkkyys poissa. Mutta mulla menee usein näin että jos mulla on ollut esiintyminen jossain ni mua ei pariin seuraavaan viikkoon yleensä kiinnosta laulaa pätkääkään.. En tiedä mistä se johtuu mutta olen ajatellut että ennen esiintymistä sitä ajattelee niin paljon laulua (tekee mielikuva harjotteita ja reenaa oikeesti yms.) ni haluu pitää vähän lomaa sillä saralla.
Mulla oli tossa pari viikkoa sitten esiintyminen serkun häissä. Lauloin kirkossa vihkimessun aikana "Tie korvassa kulkee nyt lapsosen maan" -laulun. Sain tilaisuuden jälkeen paljon hyvää, jopa ylitsevuotavaa palautetta. Se tuntui toki hyvältä. Mutta se oli tätä samaa mitä aina: "sulla on tosi hyvä ääni!". Kyllä.. Ehkä on.. Tai olen pikkuhiljaa jopa siihen alkanut uskomaan että mulla on hyvä ääni, niin paljon sitä on mulle jankutettu. Ei siinä... Sekin tuntuu kyllä hyvältä että jos joku näin sanoo. MÙTTA. Olisi kiva joskus kuulla esim näin: "sä laulat hyvin". Siinä onki pointti se että on eri asia että onko mun lauluääni pelkästään hyvä vai laulanko mä hyvin. Tietysti jos mä en oikeesti laula hyvin ni on parempiki että mulle ei tulla sanomaan sitä etten elä harhamaailmoissa.. :) Tätä asiaa olen paljon ajatellut ja se on syönyt paljon itsetuntoa.. En siis ole oikeestaan ikinä saanu palautetta että laulanko mä teknisesti hyvin! Monesti ennen esiintymistä kierin ihan pohjamudissa itsetunnon kanssa ajatellen että "ei musta ole mihinkään" ja "ooks mä muka tarpeeks hyvä laulaja tähän tilaisuuteen?". Ja se jännitys on joskus sanoinkuvaamatonta. Se kyllä tosin vaihtelee ja mulla käy yleensä niin että noin tuntia ennen ku on esiintyminen ni mä jännitän ihan sikana mutta saan sen jännityksen aisoihin ehkä noin puoli tuntia ennen esitystä. Eli esiintymisen aikana en yleensä paljoo jännitä.
Vaikka en sinäänsä jännitä ennen esiintymistä niin olen tosiaan siel jossain pohjamudissa itsetunnon kanssa. Tähän olen kylläkin löytänyt keinon.. Ajattelen samanlailla kuin urheilijat: "pelataan sitä omaa peliä ja katotaan mihin se riittää". Se ajatus saa minut sinne lavalle astumaan. Ja toisena se että mietin monesti siinä kohti että onhan mua kehuttu äänestä. Mutta se tunne kuitenki ku tuntuu ettei teknisesti osaa mitään! Se on aika karsee tunne...
Mulla menee itseluottamus laulun suhteen melko aaltomaisittain.. Välillä tuntuu siltä että tässä ehkä jotain osaakin, jopa kuvittelee aivan liikaa itsestään. MUTTA. Sieltä tullaanki taas ryminällä alas!!! :) Sitte ollaanki taas siinä pisteessä että ei tekis miel ees harjotella ku tuntuu ettei siitä tule mitään. Olen monesti meinannut lopettaa laulun kokonaan. Itseasiassa nyt ku aattelee ni mitä pidemmälle on laulussa kehittynyt ni sitä huonompi itsetunto mulla on.. Aika jännä.. Mutta kuvittelin toisaalta aloittaessani itsestäni aivan liikoja. Nyt tiedän että mulla on jonkinlaisia lahjoja lauluun ja mun kannattaa sitä jatkaa mutta ei musta ikinä huippulaulajaa tule.. Mutta kuhan omaksi iloksi ja ehkä vähän muidenki iloksi laulelen sillon tällön..
Mutta nyt alkaa olla pää tyhjä.. En oikeestaan osaa kertoa enempää omasta itsetunnostani.. Mutta toivon että joku tän lukija pystyy saamaan kertomastani jotain. Ehkä tulee kirjoteltua aiheesta myöhemminki..
PS. Mulla ois keikka tossa ens kuun alkupuolella erään tutun viiskymppisillä mutta en ole vielä varma että menenkö sinne.. Saas nährä.. Ei parane ottaa ressiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti