Noniin... Taas on pari viikkoa sitten alotettu opinnot laulussa. Aloin itseasiassa käymään musiikin teorianki tunneilla. Se oli itseasiassa ihan hauskaa hommaa. TAA-TITI:t on tullu jo tutuksi. :) Ihan alkeista siellä lähettiin joka on minulle ehdottomasti hyvä asia meinaan niinku aikasemmin oon siitä puhunut, musiikin teorian tietämykseni on nolla.
Laulutunnit on menny ihan hyvin.. Ehkä oon jotain uutta oppinut kesätauvon aikana. Jotenki oon saanut lauluun enemmän tilaa kroppaan kun ennen pysytyin tuottamaan sen tilan vain äänenavauksissa ja "ölisemällä". Siinä suhteessa voin olla ihan tyytyväinen. Mut en oo saanu laulutunneilla samanlaista rentoutta lauluun minkä saan yksin laulaessani. Jostain syystä olen jännittänyt laulutunneille menoa nyt nämä parit kerrat kun olen nyt syksyllä siellä käynyt. Vaikka ei ole syytä jännittää... Toinen syy varmaan on se että luokassa jossa käyn opiskelemassa ei ole minkäänlaista kaikua joten sillä on suhteellisen hankala laulaa kun ei saa mitään vastinetta äänelle. Jännä kyllä, mielestäni mun kämpässä on paras akustiikka jossa olen laulanut.
Taas on pari esiintymistä eessä.. Kaverin häihin pitäis mennä kirkkoon laulamaan sekä erääseen tilaisuuteen jossa itseasiassa esitän kaksi laulua, toinen italialainen ja toinen suomalainen. Jännäksi tilanteen tekee se että tässä tilaisuudessa on myös italialaisia kuuntelemassa. :) Tosin valitsin sinne ihan tutun kappaleen, Caro mio ben, mutta se että osaanko oikein laulaa sitä italian kielellä on sitten toinen juttu.. :)
Viime laulutunnilla osasin aika hyvin tehdä tilan kroppaani äänen tuottamisessa. Vaikka sen tilan saamiseksi on tehtävä kropalla töitä niin ääni tulee mahtavan vaivattomasti ja on "iso" olo. Tähän asti olen hiukan ollut ihmeissäni miten jotkut laulajat näyttää olevan hurmostilassa laulaessaan. Enää en ihmettele sillä kun saa oikean tilan kehoonsa, on mahtavaa tuottaa ääntä. Mulla on vähän hankaluutena se että ajattelen välillä laulun suhteen että mulle kaikki heti nyt! En monesti muista että pitää malttaa ja etenki harjotella ni kyllä siinä kehittyy. Monesti tämän takia on lauluharjoittelun jälkeen kökkö fiilis ku tuntuu että ei ole oppinut mitään.. Mutta malttia malttia.. Mä uskon että musta voi tulla vielä ihan OK laulaja.. Jos en siihen uskois ni opiskelu ois aika hankalaa..
Ääni poissa.. Onko se selitys vai totta? Tätä olen paljon miettinyt. Monesti monen amatöörilaulajan ja hieman kokeneemmankin laulajan suusta saa kuulla esityksen jälkeen pari yskäisyä *KÖH KÖH* ja sitten tulee nämä tutut sanat "On vähän ääni poissa ku plaa plaa plaa". En rehvastele tällä mitenkään mutta itselläni on ollut ääni poissa kunnolla muistaakseni vain kerran elämässäni. Se oli sitä seuraava päivä kun Suomi voitti maailmanmestaruuden viime keväänä ja huusimme täyttä kurkkua Lahden toria ajaessamme ympäri. :D Mulla oli itseasiassa seuraavana päivänä laulutunti ja sillon siit ei OIKEESTI tullu mitään. :) Sillon oli oikeesti ääni poissa. Monesti sen takia ihmettelen että miten joillakin voi olla aina ääni poissa sillä olen kokenut saman tunteen vain kerran. Itsellänikin on välillä laulutunteja jolloin on vaikea muodostaa ääntä mutta tämä johtuu siitä että olen silloin yksinkertaisesti niin väsynyt että mulla ei ole puhtia tehä kaikkea sitä mitä äänen muodostamiseen tarvitaan. Mutta silloin ei voi sanoa että on ääni poissa sillä ääntä tulisi jos sitä jaksaisi tuottaa. Olen ehkä hieman kyyninen jos sanon näin että en oikeestaan koskaan usko jos joku sanoo että on ääni poissa vaan ajattelen että se on hätäselitys sille että omasta mielestään esiintyjän laulusuoritus ei mennyt nappiin. Ja itseasiassa silloin voi syyttää huonoa laulutekniikkaansa sillä ääni tulee rinnasta, ei kurkusta. Epäröin hieman ennen kun aloin kirjottaa tästä aiheesta mutta ajattelin että tästä saa ainakin hyvät keskustelut jos ei muuta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti